1. Ma. tutkimusjohtaja Sampo Mielityinen 31.10.-2.11.2011

2.  Kurssin toimintatavat ja tentti  Lähtökohtia  Sopimuksenulkoisen korvausvastuun perusteita  Vastuuperusteet  Syy-yhteys ja vahingon ennakoitavuus  Korvattavat vahingot ja korvauksen määrä  Vahingonkorvauksen sovittelu  Muita kysymyksiä

3.  Luennoista max 3 lisäpistettä tenttiin kirjoittamalla oppimispäiväkirja, 3-4 sivua  Ei referaattia vaan opitun pohdintaa (reflektointia), esim: ▪ Mitä opin? Mikä jäi epäselväksi? ▪ Miten aiemmat käsitykseni muuttuivat? ▪ Mitkä olivat keskeisiä käsitteitä? Millaiset niiden keskinäiset suhteet olivat? ▪ ”Teorian” ja käytännön suhteet? ▪ So what? Mitä tällä tiedolla tekee?  Omaääninen, tyylilajiltaan vapaa teksti  Palautus sähköpostin liitetiedostona (sampo.mielityinen@ulapland.fi) viimeistään perjantaina 11.11.sampo.mielityinen@ulapland.fi

4.  Kysymysten jakautuminen  3 esseetä ▪ Velvoiteoikeuden oppikirja (yksi tehtävä) ▪ Sopimusoikeuden oppikirja & Suomen vahingonkorvausoikeus (yhteensä kaksi tehtävää)  2 oikeustapausta ▪ Sopimus / irtaimen kauppa ▪ Vahingonkorvaus  Käsitteet, rakenteet ja asioiden suhteet, soveltamistaito (tilanteen hahmotus ja erisuuntaiset argumentit)

6. SOPIMUSPERUSTEINEN VASTUU Vain sopijapuolten välillä Seuraus sopimusvelvoitteiden rikkomisesta Voivat perustua lakiinkin Yksi seuraamus muiden joukossa Ytimessä varallisuusvahingot SOPIMUKSEN ULKOINEN VASTUU (”deliktivastuu”) Osapuolilla ei (välttämättä) sopimussuhdetta Seuraus yleisen huolellisuusvelvoitteen tms. rikkomisesta Henkilö-, esine- ja varallisuusvahingot, kärsimys ? SOPIMUKSEEN PERUSTUVIEN TALOUDELLISTEN ODOTUSTEN TOTEUTUMINEN PERUSOIKEUKSIEN SUOJAAMINEN TOISTEN TAHOILTA TULEVILTA LOUKKAUKSILTA

7.  Sopimuksentekotuottamus, culpa in contrahendo  vastuu sopimusneuvotteluissa synnytetyn luottamuksen pettämisestä, ei vielä sopimusta (esim. KKO 2009:45)2009:45  Muun kuin oman sopijakumppanin vastuu, esim. tuotevastuulain 5 §, KSL 5:31 ja 8:34tuotevastuulainKSL  Vastuu sopimuskumppanin terveydestäVastuu julkisesta tiedonannosta, ns. Wärtsilä-tapaus KKO 1999:321999:32

8. VAHINKOJEN HYVITTÄMINEN PREVENTIO KULUJEN HAJAUTTAMINEN (PULVERISOINTI) VAHINGONKORVAUS- OIKEUS RIKOSOIKEUS VAKUUTUSOIKEUS SOSIAALITURVA- JÄRJESTELMÄT HALLINTO-OIKEUS

9.  Lainsäädäntö  KKO:n ennakkopäätökset  Esityöt  Euroopan ihmisoikeussopimus ja tulkintakäytäntö (perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta)  Reaaliset argumentit (käytännöllinen harkinta, ratkaisutapojen seurausten arvottaminen)

10.  Yleislakina vahingonkorvauslaki (412/1974):  2 luku: henkilökohtainen tuottamusvastuu  3 luku: isännänvastuu (työnantaja / julkisyhteisö)  4 luku: isännänvastuu (työntekijä / virkamies)  5 luku: korvattavat vahingot (osin myös vastuuperuste 5:1, 5:4a, 5:4b, 5:6)  6 luku: korvausvastuun jakautuminen  Laajalti erityislainsäädäntöä, jonka rinnalla yleensä sovelletaan osin VahL:a (esim. korvattavia vahinkoja ja vastuun jakautumista koskevia säännöksiä)

11. Miten suuri korvaus tulee suorittaa? Eri korvausaiheiden mukaiset säännötMahdollinen korvauksen sovittelu Onko vahinko syy-yhteydessä toimintaan? Onko aiheutunut korvattavaa vahinkoa? Onko kyse lain tunnistamista vahinkolajeista? Täyttyykö vastuuperuste? Tuottamusvastuu: aiheuttiko joku vahinkoa tahallaan tai huolimattomuudellaan? Ankara vastuu: aiheutuiko vahinko sellaisesta toiminnasta, johon vastuu liitetään?

13. MITEN HELPOSTI VASTUU SYNTYY? VASTUUPERUSTEEN SOVELTAMISALAN LAAJUUS TUOTTAMUSVASTUU -Tahallisuus / huolimattomuus - VahL:n yleinen vastuuperuste ANKARA VASTUU - Toiminta vastuuperusteena - Lain ja oikeuskäytännön mukaiset soveltamistilanteet KOROSTUNUT HUOLELLISUUSVELVOLLISUUS - Rajatut toimintamuodot ISÄNNÄNVASTUU -Toisen henkilön tahallisuus / huolimattomuus - VahL:n mukaiset tilanteet

14.  Vastuumuotojen rajat väistämättä osin epäselviä  Tuottamusvastuun laajuus riippuu paljolti huolellisuuskriteerin ankaruudesta  Ankarammissa vastuumuodoissa vastuuvapausperusteita (esim. force majeure voidaan tulkita eri tavoin)  Näyttökynnys ja näyttötaakka vaikuttavat vastuun laajuuteen huomattavasti  Oikeuskäytännössä voi syntyä uusia, vaikeasti systematisoitavia vastuumuotoja

15. Tahallisuus tai huolimattomuus (VahL 2:1) Esine- tai henkilövahinko Rikos, tahallisuus tai huolimattomuus julkisen vallan käytössä tai erittäin painavia syitä (VahL 5:1) ”Puhdas” varallisuusvahinko Tiettyjen perusoikeuksien loukkaus rikoksella tai ihmisarvon vakava loukkaus (VahL 5:6) Kärsimys Tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella aiheutettu kuolema (VahL 5:4a ja 4b) Läheisten kärsimys & henkilövahingon taloudelliset haitat

16. NORMIT RISKIT; VAROTOIMIEN HYÖDYT JA HAITAT ALAN TAVAT JA KÄYTÄNNÖT

17.  Katujen ja teiden kunnossapito  Yleisötilaisuuksien järjestäminen  Palvelusten tarjoaminen yleisölle  Kiinteistönhaltijan vastuu tilojen turvallisuudesta

18. VAHINGON AIHEUTTANUT TYÖNTEKIJÄ TAI VIRKAMIES tuottamus ”työssä” aiheutettu VAHINGON- KÄRSIJÄ TYÖNANTAJA / JULKISYHTEISÖ TYÖSOPIMUS, VIRKASUHDE *) = ”KANAVOINTI” - Poikkeus: tahallisesti aiheutetut vahingot  normaali yhteisvastuu TOISSIJAINEN *) KORVAUSVAADE - Kohtuullinen korvaus - Tahallisuus: täysi korvaus - Lievä tuottamus: ei vastuuta ENSISIJAINEN *) KORVAUSVAADE - Täysi korvaus TAKAUTUMISOIKEUS - Sama laajuus kuin vahingonkärsijää kohtaan

19.  Työnantaja saa hyödyn toiminnasta  Työnantajalla on mahdollisuus vaikuttaa toiminnan vahinkoriskeihin (työtavat, välineet jne.) – direktio-oikeus  Työnantajalla on mahdollisuus ottaa vastuuvakuutus, joka kattaa korvausvastuun  Työntekijän suojelun periaate (mahdollinen epäsuhta palkan/oman hyödyn ja korvausvastuun laajuuden välillä)

20.  Milloin vahinko on aiheutettu ”työssä”?  Vastausta ei voida hakea välttämättä suoraan eri työoikeudellisten lakien soveltamisalasta  otettava huomioon kulloinenkin oikeuspoliittinen tavoite  Ns. anonyymi tuottamus riittää: ei tarvita näyttöä siitä, kuka yksittäinen työntekijä vahingon aiheutti  Julkisen vallan käyttö: teoriassa hieman rajatumpi vastuu, ns. standardisäännös (VahL 3:2.2)

21. 1. TOIMEKSIANTAJA – ITSENÄINEN YRITTÄJÄ  Jos yrittäjä on rinnastettavissa työntekijään, ks. KKO 1992:142 ja 2004:531992:1422004:53 2. LUOTTAMUSTOIMEN ANTAJA – SUORITTAJA 3. OPPILAITOKSEN YLLÄPITÄJÄ – OPPILAS (opetukseen liittyvä työ) 4. HOITOLAITOKSEN YLLÄPITÄJÄ – POTILAS (hoitoon liittyvä työ)

22.  Vastuu syntyy tuottamuksesta riippumatta eli vaikka olisi toimittu huolellisesti  Vastuussa toiminnanharjoittaja  Eivät esim. yksittäiset työntekijät  Samaan toimintaan voi osallistua useita yrityksiä tms. eri rooleissa  samasta vahingosta voi olla vastuussa useampi toiminnanharjoittaja  Perustelu: se, joka hyötyy riskialttiista toiminnasta, kantakoon haitat; vastuuvakuutusmahdollisuus

23. TOIMINNAN- HARJOITTAJA (tai vastaava) ”tietyllä alueella harjoitettu toiminta” Pilaantuminen, immissio tai vastaava häiriö VAHINGON- KÄRSIJÄ henkilövahinko esinevahinko puhdas varallisuusvahinko muu ympäristövahinko torjunta- ja ennallistamiskulut (sietämisvelvollisuus) UUSI TOIMINNAN- HARJOITTAJA (todennäköinen syy- yhteys)

24.  Tuotevastuu  Vastuu raideliikenteen aiheuttamista vahingoista  Ilmailu  Sähkölaitteet  Ydinlaitokset  Rekisterien pito

25.  1970-luvun alussa pohdittiin vastuumuodon tyhjentävää kirjaamista VahL:iin, mutta se jätettiin oikeuskäytännön ja -tieteen kehitettäväksi  Kehittynyt ja laajentunut vuosikymmenten mittaan KKO:n käytännössä  Pistemäisistä tilanteista edetty kohden yleistettäviä kriteerejä

26.  Vastuutilanteiden tyypillisiä piirteitä  Elinkeinotoimintaa tai julkisyhteisön toimintaa  Vaarallinen toiminta (aineet, työmenetelmät tms.)  Vahinkoriski, joka ei ole kokonaan poistettavissa  Vahingonkärsijän heikot mahdollisuudet suojautua

27.  Räjäytystyöt (KKO 1994:122 ym.)1994:122  Ampumaleiriturma (1993:114)1993:114  Turvesuolta alkanut metsäpalo (1997:48)1997:48  Räjähdys tehtaan prosessissa (2000:72)2000:72  Rokotuskomplikaatio (1995:53)1995:53  Huoltoaseman vuodot (1995:108)1995:108  Vastuu koneiden puutteellisesta turvallisuudesta (1990:55 ja 1991:156)1990:551991:156

29.  Conditio sine qua non -testi: Olisiko vahinkoa aiheutunut, jos vahingonaiheuttaja olisi toiminut oikein (tuottamusvastuu) tai vastuuperusteen muodostavaa toimintaa ei olisi harjoitettu (ankara vastuu)?  Myös tilastollinen näyttö (todennäköisyysarvio) saattaa riittää

30.  Objektiivisesti, yleisestä näkökulmasta ennalta arvaamattomat vahingot eivät tule korvattaviksi  Yllättävät väliintulevat tekijät ”katkaisevat” oikeudellisen syy-yhteyden vastuuperusteen ja vahingon välillä  Taustalla ns. adekvanssioppi

32.  Erottelu: vahinkolajit / korvausaiheet  Esim. henkilövahinko / sairaanhoitokulut, muut kulut, ansionmenetys, tilapäinen haitta, pysyvä haitta  Kolmivaiheinen harkinta: 1) Onko kyse ko. vahinkolajin mukaisesta vahingosta? 2) Mitä korvausaiheita on käsillä? 3) Miten suuri korvaus on määrättävä?  Ns. puhtaissa varallisuusvahingoissa ja kärsimyskorvausta määrättäessä ei ole em. erottelua

33. 1. Täyden korvauksen periaate, ns. differenssiajattelu 2. Rikastumiskielto 3. Vahingonkärsijän velvollisuus minimoida vahinkoaan (vs. ”piikki auki” -ajattelu) 4. Myös ei-taloudellisten vahinkojen hyvittäminen rahalla

34.  ”Koululääketieteen” osoittamat rajat: diagnosoitavissa olevat sairaudet ja ruumiinvammat ovat korvattavia henkilövahinkoja  Muut mielipahan, surun, kärsimyksen yms. tunteet eivät ole erikseen korvattavia  Poikkeus: tilanteet, joissa täyttyvät kärsimyskorvauksen edellytykset

35. Aineelliset vahingot:  Tarpeelliset sairaanhoitokulut  Tarpeelliset muut kulut  Ansionmenetys  Erityisen läheisten henkilöiden kulut ja ansionmenetys (hoito, kuntoutus) (5:2d) Aineettomat vahingot:  Kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta  Pysyvä haitta

36.  Kulujen korvattavuus: toimenpiteiden tarpeellisuuden arviointia (esim. ns. vaihtoehtohoidot, selvästi ”ylimääräiset” elämänlaatua kohottavat toimet)  Ansionmenetyksen arviointi  Lähtökohta: yksilöllinen arviointi & eduntasoitus (5:2a)  Alaikäisenä vammautunut: keskimääräinen ansiotaso; vahvistetaan vuosittain asetuksella (5:2b)

37.  Kipu ja särky sekä muu tilapäinen haitta  Henkilövahingon laatu ja vaikeusaste  Hoidon laatu ja kestoaika  Haitan kestoaika  Pysyvä haitta  Henkilövahingon laatu ja vaikeusaste  Vahinkoa kärsineen ikä  Elämänlaadun erityinen heikentyminen  Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset määrittävät ja yhtenäistävät korvaustasoa Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan

38.  Oikeus korvaukseen, jos kuolema aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudella  Hautauskustannukset: kohtuullinen korvaus (5:3)  Elatuksen menetys (5:4)

39.  Oikeus korvaukseen, jos  Kuolema aiheutettu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta ja  Korvaus harkitaan kohtuulliseksi ottaen huomioon surmansa saaneen ja korvausta vaativan välisen suhteen läheisyys, teon laatu sekä muut olosuhteet  Korvaukseen oikeutettuja surmansa saaneen  Vanhemmat  Lapset  Aviopuoliso  Muu näihin rinnastettava, surmansa saaneelle erityisen läheinen henkilö

40.  Esineen vahingoittuminen, tuhoutuminen ja joutuminen pois omistajan ulottuvilta (käytöstä)  Korvattavia taloudelliset haitat  Korjauskustannukset, muut kulut ja arvonalennus  Tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo  Tulojen tai elatuksen vähentyminen  Esineeseen liittyvät tunnearvot eivät erikseen korvattavia

41.  Oikeus korvaukseen seuraavissa tilanteissa:  Vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu  Henkilöä on syrjitty rangaistavaksi säädetyllä teolla  Henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu  Henkilön ihmisarvoa on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu muulla, edellisiin loukkauksiin verrattavalla tavalla  Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset (tietoa myös soveltamiskäytännöstä)

43.  Vastuun rajat vastuuperusteen mukaisesti: vahingonkärsijän oma huolimattomuus ja ennakoimattomat ulkopuoliset seikat otetaan huomioon vastuuta rajattaessa  Vahingonkärsijän myötävaikutus: osapuolten huolimattomuuden vertailua, punnintaa  Ulkopuolinen syy: moniin ulkopuolisiin asioihin ja olosuhteisiin on varauduttava

44.  Korvausta sovitellaan, jos täysi korvaus kohtuuttoman raskas; kriteereinä:  Osapuolten varallisuusolot  Muut olosuhteet – käytännössä tärkeimpänä vahingon aiheuttajan toiminnan moitittavuus  Tahallisuus: sovittelu vain erityisistä syistä  Oikeuskäytännössä suhteellisen pidättyväinen linja

46.  Vahingonkärsijää kohtaan yhteisvastuu  Poikkeukset: osittaiseen korvaukseen tuomittu sekä työntekijä/virkamies  Korvausvelvollisten kesken kohtuullinen korvausmäärän jako, kriteerit:  Kunkin viaksi jäävä syyllisyyden määrä  Vahinkotapahtumasta ehkä saatu etu  Muut seikat  Regressioikeus, jos maksanut yli oman osuutensa

47.  Pääsääntö: korvausvelka vanhenee kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingonkärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta  Esine- ja varallisuusvahingot: vanhenee joka tapauksessa, kun 10 vuotta on kulunut vahinkoon johtaneesta tapahtumasta  Rikoksesta johtuva korvausvelka ei vanhene niin kauan kun rikosasiassa voidaan nostaa syyte tai sen käsittely on vireillä tuomioistuimessa

48.  Korvausriita sovittavissa osapuolten kesken missä tahansa mahdollisen oikeusprosessin vaiheessa  Sopimuksen pätevyyttä ja kohtuullisuutta arvioidaan normaalien sopimusoikeudellisten sääntöjen mukaan